Valitse lähtöpäivä
3 tarjousta

Parhaimmat tarjouksemme, matkailijalta matkailijalle

Etsi lisää

Sansibarilla saaristo tuotetaan muun muassa mausteneilikkaa, kanelia, muskottipähkinää sekä mustapippuria.

Tansanialle kuuluva Sansibar on Intian valtameressä sijaitseva saaristo, jonka kaksi suurinta saarta ovat Unguja ja Pemba. Pääsaarta Ungujaa kutsutaan myös Sansibariksi, sillä saarella sijaitsee samanniminen kaupunki. Saaristolla asuu yhteensä yli 1,3 miljoona ihmistä.

Sansibarilla asuu monta eri etnisyyttä. Ensimmäisiä saarten asukkaita olivat bantut sekä tumbatut, jotka saapuivat alueelle 1000 eaa. Nykyään saarilla asuu enimmäkseen swahileja, mutta sen lisäksi paljon arabeja sekä jonkin verran intialaisia. Saarten asukkaat puhuvatkin pääsääntöisesti swahilia sekä arabiaa, kuitenkin monet puhuvat myös ranskaa sekä italiaa.

Päiväntasaajan läheisyyden vuoksi Sansibar pysyy lämpimänä vuoden ympäri. Marraskuussa koetaan lyhytaikaisia sateita ja maalis-toukokuussa pitempiaikaisia monsuunisateita. Kuumina kesäkuukausina vahva merituuli viilentää saaria.

Joka heinäkuu Sansibarissa vallitsee juhlatunnelma, kun saarilla pidetään kansainvälinen elokuvafestivaali, jossa otetaan katsaus swahilirannikon parhaimpiin elokuviin. Festivaalia pidetään Afrikan itärannikon tärkeimpänä elokuva- ja kulttuuritapahtumana. Festivaalilla on keskimäärin 100 000 kävijää.

Vuonna 1974 Sansibar oli ensimmäinen paikka Afrikassa, johon saapui väritelevisio. Tosin tansanialaiset saivat käyttää väritelevisioitaan vasta vuonna 1994, sillä ne sallittiin vasta silloin.

Sansibar kukoisti 1100–1400-luvulla, kun alueella käytiin kauppaa arabien sekä persialaisten kanssa. Saarten asukkaat myivät kultaa, norsunluuta sekä puuta ja saivat vastineeksi mausteita, tekstiilejä sekä lasia. Portugalilaiset ottivat alueen haltuunsa 1500-luvulla, mutta heidän tilalleen saapuivat arabit jo 1800-luvun alussa. Kuitenkin 1800-luvun lopussa Britannia otti alueen valtaansa ja Omanin sulttaanit hallitsivat englantilaisten alaisuudessa. Sansibar sai itsenäisyydensä vasta vuoden 1963 joulukuussa, ja seuraavana vuonna saaristo liitettiin Tansanian autonomiseksi osaksi.

Kivikaupunki
Lähde katsomaan legendaarisen Queen-yhtyeen laulajan Freddie Mercuryn synnyinkaupunkia ja inspiroidu Kivikaupungin tunnelmasta.
Kivikaupunki, swahiliksi Mji Mkongw, on Sansibarin kaupungin vanhin osa. Uusinta osaa kutsutaan nimellä Ng'ambo, mikä tarkoittaa swahiliksi toista puolta.

Sansibarin sulttaanikunnan entinen pääkaupunki, Kivikaupunki, sijaitsee pääsaari Ungujan länsirannikolla. Kaupunki sai tärkeän asemansa ollessaan brittien protektoraattina. Kivikaupunki on tärkeä Itä-Afrikan kaupunki, joka on merkittävä niin historiansa sekä kulttuurinsa vuoksi. Kaupungin arkkitehtuurissa voi nähdä elementtejä niin swahililaisesta ja itäafrikkalaisesta kuin myös persialaisesta ja intialaisesta kulttuurista. Tietenkin jälkensä ovat jättäneet myös arabit ja eurooppalaiset. Matkailijoiden suosima kaupunki kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon historiallisen merkittävyytensä vuoksi.

Yksi Kivikaupungin kiinnostavimmista nähtävyyksistä on omanilaisten rakentama 1600-luvun linnoitus. Nykyään linnoituksen sisäpihalla on runsaasti kauppoja, pajoja sekä esiintymislava, jossa järjestetään päivittäin erilaisia musiikki- ja tanssinäytöksiä. Linnoituksen läheisyydestä löytyy myös 1800-luvun aikainen entinen sulttaanin palatsi, Beit el-Sahel, joka toimii nykyään museona. Museossa pääsee tutustumaan Sansibarin kuninkaallisten jokapäiväiseen elämään.

Kivikaupungin suurin ja korkein rakennus, Beit-al-Ajaib eli ihmeiden talo on yksi Kivikaupungin kuuluisimmista kohteista. Vuonna 1883 rakennettu ihmeiden talo löytyy aivan rannalta, Mizigani-kadulla. Talo oli ensimmäinen Sansibarin rakennus, joka sai sähköt, ja siitä tuli myös ensimmäinen Itä-Afrikan talo, johon asennettiin hissi. Vuodesta 2000 talossa on pidetty swahililaista sekä sansibarilaista kulttuuria esittelevää näyttelyä.

Vuonna 1894 rakennettu vanha sairaala on yksi Kivikaupungin kauneimmista rakennuksista. Taloa koristavat puiset parvekkeet, lasimaalauksilla koristetut ikkunat sekä neoklassiset seinäkoristeet.

Illalla matkailijan kannattaa suunnata pieneen rannalla sijaitsevaan Forodhani-puistoon, jossa pidetään kauppatoria joka ilta. Näin matkailija voi maistaa herkullista paikallista ruokaa.

Aurinko on joka päivä uusi.

– Herakleitos
Sansibarin itärannikolla
Tutki Ungujaa läpikotaisin aina lännestä itään.
Saavu Sansibariin ja nauti saarten valkoisista hiekkarannoista, auringosta sekä tutustu ihmisiin, joille paratiisimaiset ovat arkipäivää.

Pajen kylässä pääsee näkemään kalastajia työnsä ääressä. Herkullisten kalojen lisäksi Pajessa voi hankkia värikkäitä sansibarilaistyylisiä maalauksia sekä erilaisia kookostuotteita. Paje on rakennettu perinteisen swahililaiseen tyyliin. Kalastuksen lisäksi paikalliset keräävät merilevää, luovat naruja kookospähkinän kuiduista sekä korjaavat dhow-veneitään.

Paje on kuuluisa valkohiekkaisista rannoistaan, jolle monet matkailijat tulevat surffaamaan. Monsuunituulet voivat olla hyvinkin voimakkaita, joten matkailijoiden kannattaa seurata sääennusteita.

Iltaisin rannat täyttyvät jalkapallon pelaajista, joiden ikä vaihtelee aina 9–99 vuoden välillä. Peliä on ilo seurata, ja myös matkailijat voivat osallistua siihen. Jalkapallo yhdistää ihmisiä yli kielimuurin ja kulttuurirajojen! Pelin jälkeen voi nauttia virkistävästä juomasta hyvässä seurassa.

Vain kuuden kilometrin päässä Pajesta sijaitsee pieni Jambianin kylä. Huolimatta kivisestä maaperästä paikalliset liikkuvat kylässä paljain jaloin. Matkailijoiden ei kannata toistaa samaa temppua, elleivät jalkapohjat ole tarpeeksi karaistuneet. Sen sijaan kannattaa suunnata dhow-veneillä merelle katselemaan upeita koralliriuttoja. Riutat eivät ole kovin suuret, mutta niissä asustavat monet mielenkiintoiset meren eliöt, kuten korallit, meritähdet, merisiilit, trooppiset kalat sekä mustekalat. Mereneläviä voi ihailla myös omalla lautasellaan, sillä kylässä voi osallistua kokkauskurssille, jolla tutustutaan paikalliseen ruokakulttuuriin.

Herkuttele sansibarilaisittain
Nauti mausteisesta ruoasta maustesaarilla!
Sansibarilaisessa ruokakulttuurissa yhdistyvät sansibarilaiset sekä swahililaiset perinteet. Oman lisänsä ovat tuoneet myös arabit, portugalilaiset, intialaiset, britit ja jopa kiinalaiset.

Sansibarin ensimmäiset asukkaat olivat kalastusta työkseen tekeviä bantuja, joiden ruokavalio koostui enimmäkseen merenelävistä, kuten tonnikalasta, makrillista, hummerista, mustekalasta sekä ostereista. Bantut toivat mukanaan myös pavut, bataatin, maniokin, jamssin sekä ruokabanaanin.

800-luvulla saapuneet omanilaiset, jemeniläiset sekä persialaiset toivat mukanaan erilaisia mausteita, kookoksia, mangoja, sitrushedelmiä sekä riisin. Riisi onkin olennainen osa Sansibarin suosituimmassa ruoassa, pilaussa, johon myös tulee kookosta, pähkinöitä sekä mausteita. 1400-luvulla saapuneet portugalilaiset toivat mukanaan maniokin, maissin sekä ananaksen. Näitä ruokia syödään edelleen melko paljon, ja voisi jopa sanoa, että ne ovat Sansibarin ruokakulttuurin peruspilareita.

1650-luvulla omanilaiset saivat Sansibarin valtaansa ja vahvistivat kauppasuhteita Intiaan. Tämän vuoksi saarille alkoi virrata intialaisia ruokareseptejä, kuten chutney, masala, biryani, curry sekä samosa. Tietenkin Sansibarista ei löytynyt kaikkia Intiassa saatavilla olevia tuotteita, minkä vuoksi paikalliset sovelsivat reseptejä omiin ruoka-aineksiinsa.

1900-luvulla saarella vaikuttaneet eurooppalaiset pysyivät etäisinä paikallisiin, joten he eivät jättäneet paljon jälkiä sansibarilaiseen keittiöön. Kuitenkin itsenäisyyden jälkeen Sansibarin kanssa ystävyyssuhteet muodostanut Kiina toi saarille omia reseptejään, ja esimerkiksi soijakastike on nykyään yleisesti käytetty mauste Sansibarissa.